the pain yells, "Please don't ever forget"

Kuvatarinan aika niinkuin lupailinkin ! Tällä kertaa postaus on ajoissa, jes jes x3 En ehtinyt ottaa mitä ihmeellisiä halloween kuvia, paitsi ton yhden, jonka otin silloin Annikalla. Muokkasin ton kuvan sellaisissa tunnelmissa, että olin just kattonut yhtä animea ja sain inspiraation mun noihin tuleviin halloween kuviin, mutta tossa on teille hieman ensimakua siitä, että minkälaisia kuvia on tulossa ~ ^-^
 Mutta höpinät sikseen ja nyt uuden kuvatarinan osan pariin !

picfic: Supernatural incarnation

Yukari: *mutisee jotain puoli unessa* En halua tajuta sitä, miksi kaiken pitää olla aina niin...hengellisesti sekä fyysisesti raskasta..

Yukari: *liikuttelee unisena jalkojaan* ...ehkä tämä on myös psyykkisesti raskasta. Miten vain hän haluaa tämän nähdä.

*kello rävähtää pirisemään*

Yukari: Turpa tukkoon...*mutisee hiljaa* Olen jo hereillä, kyllä minä kohta nousen ylös, ei Scarlet ole edes vielä paikan päällä varmaan..

Yukari: *aukaisee silmänsä* Olen jo hereillä, ei tarvitse montaa kertaa käskeä heräämään.

Kyllä Scarlet jaksaa nyt minua odottaa.

pistäkääs päälle ^

Sillä välin toisaalla

Scarlet: *pysähtyy hämillään katsomaan edessään avautuvaa maisemaa*

Scarlet: ..Mitäköhän tämä tarkoittaa..kävelin juuri äsken pimeässä metsässä ja nyt eteeni avautuu tällainen näky?

Scarlet: *huokaisee ärtyneesti* Kukapa olisi uskonutkaan, että mihin tämä Yukarin pieni temppu voi johtaa.

Scarlet: Paikka näyttää ihan räjähtäneeltä, kirjaimellisesti. Kukakohan viisas on päättänyt tulla metsän keskelle räjäyttelemään *naurahtaa*

Scarlet: ...miksi minun lävitseni silti virtaa tuttu tunne? Olenkohan joskus ennenkin ollut täällä--

Scarlet: *tuntee astuvansa johonkin*

Scarlet: Kaikki hyvin Scarlet, se ei ole muuta kuin kuraa...tai jotain muuta ;-;'

Scarlet: *yrittää kävellä jalkansa kanssa nopeasti pois mudasta* Hyi, hyi, yäk, kuraa, kuraa > n < *paniikki kohtaus*

Scarlet: *pyyhkii jalastaan pois kuraa* Hyh, että minä vihaan sitten kuraa, niin märkää, upottavaa ja likaista, kaikkia samaan aikaan *huokaisee huvittuneena* Ja tämäkö on sitten mielestäni murehtimisen aihe-- 

Scarlet: *hiljenee hetkeksi katsoen jalkaansa uudestaan*

Scarlet: Verta? Ei, se ei tullut minun jalastani, en tuntenut mitään pistosta ainakaan.. *katsoo järkyttyneenä jalkaansa*

Scarlet: *kääntää epävarmaasti päätänsä sivulle*

Scarlet: *katsoo hiljaa eteensä* Arvasin tämän.

Scarlet: Tämä ei ollutkaan ihan niin normaali paikka kuin luulin.. *tuijottaa veristä kuravettä*

Scarlet: Ihmettelinkin, että miksi täältä metsän keskeltä voi löytyä noinkin herkullisen näköisiä marjoja..

Scarlet: Tämä paikka ilmeisemminkin on Yukarin hiirenloukku.

Scarlet: Ja hän näköjään on suunnitellut tämän kaiken niin hyvin, että sai minutkin astumaan ansaansa. Hän varmaan tietää liikkeistäni metsässä, joten hän on varmasti tulossa tänne tuota pikaa.

Scarlet: Ja kohta tulee pimeetäkin, en ehtisi pakoon helposti. *ärtynyt huokaisu* Tuntuu siltä, että jos yrittäisinkin edes paeta, niin törmäisin Yukariin varmaan matkan varrella... 

Scarlet: *tärisee vihasta hieman* Yukari saa minut jopa pelkäämään itseäni, mutta onneksi Yuu on astetta tyhmempi kuin minä, se kuka syötin asettaa, se yleensä pulaan itse joutuukin.

Scarlet: Hän on varmaan saanut monet tähän samaan ansaan johon hän sai minutkin, mutta niiltä muilta uhreilta on puuttunut mielikuvitus.

Scarlet: *tuijottaa kiveä* 

Scarlet: *laskeutuu täristen alas kiven tasolle* Yuulta puuttuu itsekin mielikuvitus, hän ei tajua sitä, että pystyn hyödyntämää kaiken.

Scarlet: *siirtää kivenlohkareen sivuun*

Scarlet: . . .

Scarlet: *vihaisesti* Nyt menit liian pitkälle Yukari